ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ (HUOM. EI SE NOVAN RADIO-OHJELMA)

Tässä nyt on tapahtunut vähän kaikkee, ja on jäänyt pari juttua mainitsematta. Kuvat tarjoaa telehvooni, joten ei kitistä laadusta sielä.

No nyt on Twilight-putous nähty ihan omin silmin. Oli korkea. Jos olis satanut ja sadat turistit ei olis ollut tallomassa varpaille ja tökkimässä valokuvauskyynerpäillänsä meikäläisen silmiin, olisin melkein voinut kuvitella Edwardin hönkimään korvan taakse. Oli upea.

Parina päivänä ollaan saatu olla apuna paikallisella ruokapankilla. Pointti on siis se, että jos rahasi eivät riitä ruokaan, voit sitä tuolta hakea. Eikä tässä nyt ollut kyse pelkästä maidosta ja jauhoista, vaan moni lähti useampien ruokakassien kanssa kotia kohti. Sisällä oli semmosiakin herkkuja, joita ei meikäläisen ihan jokapäiväiseen ateriaan kuulu. 

Vaikka kyllähän sitä vähän vasemmanpuoleinen kulmakarva nousi, kun yksikin nainen marssi sisälle Chanel olalla. Luksuslaukku ennen ruokaa? Toisaalta ihmisten elämäntilanteistahan minä en tiedä mitään, ja se tässä onkin mielenkiintoista.

Jenkkiketjukirppis oli vähän pettymys. Vähän tylsiä vaatteita ja aika kallis. Mutta toisaalta, ei yhtäkään virttynyttä tai nukkaista svetaria, vaan kaikki rensselit oli uuden veroisia. Ja paljon vähän hintavampiakin merkkejä, esimerkiksi Hilfigeriä. 

Kun menin vaatekasani kanssa sovituskopeille, tokaisi eräs omastaan ulos tullut, että mun tarvisi aivan ehdottomasti kokeilla erästä mustaa mekkoa, joka oli tuolle naiselle itselleen ollut vähän nihkeän kokoinen. Kun tulin mekon kanssa ulos, sain naiselta tovereineen oikein aplodit. Oli kuulemma upea. Mun mielestä oli kamala. En ostanut.

LOVE, LESS AND WHAT I WORE- teatterin väliajalta tiimipukeutujat moi. Sielä muuten sai vastapaistettuja suklaakeksejä. Näytelmässä naiset kertoivat elämistään pukemiensa vaatteiden kautta, ja se oli vähän niinkun komedia. Tai mää ainakin nauroin.

ME OLLAAN NIIN JULKKIKSIA. Tästä ei varmaan tarvii sanoo muuta.