MITÄ MÄ NY SITTEN OLEN OPPINUT?

1) Olen oppinut, että multa sujuu englanti ihan hyvin. Oon aina ajatellut, että se on se mun heikko kohta, että mun pitää vaan hyväksyä se, että englannilla en pärjää. Ainoa asia joka mua tänne tullessa todella jännitti oli se, että mitä jos en oikeasti ymmärrä mitä ne mulle puhuu?

Me ollaan keskusteltu maailmanpolitiikasta ja - historiasta, vertailtu Yhdysvaltojen, Suomen ja koko Euroopan taloudellista, sosiaalista ja yleistä hyvinvoinnillista tilannetta sekä koulutusjärjestelmiä. Ja mieltä lämmittää enemmän kuin mikään muu se, kun joku joskus sivulauseen välihuomautuksessa toteaa, että puhut muuten erinomaista englantia. En mä kaikkia lauseita ja juttuja ymmärrä, en edes lähelle, mutta mä pärjään. Jääkausikin oli yllättävän helppo selittää ilman minkäänlaista termistötietoutta, ja Suomen itsenäistyminen vasta olikin. 

2) Olen oppinut, että isänmaanrakkaus ja usko sen täydellisyyteen on täällä melko suurta. Ja tuntemus muusta maailmasta pientä. Pari päivää sitten joku juuri tokaisi, että ''tuo meidän Kaliforniahan on aika lailla saman kokoinen kun se teidän pieni Eurooppa''. En ole ihan varma, että oliko se edes vitsi. Kun vertaillaan koulutusjärjestelmiä ja toteaa, että Yhdysvalloissa yliopistot on kalliita ja Suomessa ilmaisia, saa kanssakeskustelijalta helposti melko kärkkään vastauksen, että näissä meidän yliopistoissa opetus on kuitenkin erittäin laadukasta. Toisaalta olen ollut yllättynyt siitä, että ihmiset noin pääasiassa esimerkiksi tietävät missä Suomi on. Elisa kyllä myönsi ihmetelleensä, että miten siellä Suomessa oikein pystyy elämään kun on niin kylmä ja kaikkea.

Antti puolestaan oli hosteineen rodeossa. Koko tilaisuus alkoi sillä, että kymmenen minuutin ajan ihmiset keksivät ja kertoivat vierustovereille miksi Yhdysvallat on ylivoimaisen verraton paikka asua. Yritettiin kuvitella samankaltaista tilannetta Suomeen lätkämatsin alkuun. Ei osattu. Mutta on täällä on myös niitä ihmisiä, jotka katsovat omaa kotimaataan realistisin, jopa kriittisin silmin. Kakkoshostaajani Elaine ja Scott kuuluvat tähän ryhmään. Mun täytyy ihan vähän taputtaa itseäni olkapäälle, kun olen ollut koulussa hereillä Yhdysvaltojen historiasta puhuttaessa. Keskustelu toisen maailmansodan päätöksestä oli melkoisen mielenkiintoinen.

3) Olen oppinut, että rakastan maapähkinävoita. Ja piknikkejä. Myös suhteeni nutellaan on syventynyt.

4) Olen oppinut, että Lotta on italiaa ja tarkoittaa tappelua. Olen oppinut myös sen, että Lotta äännetään englantilaisittain louda(h). 

5) Olen oppinut, että tarvitsen hirveän paljon omaa tilaa. Tarvitsen sellaisia päiviä, että murahdan aamulla huomenta ja illalla hyvää yötä, mutta muuten kommunikoin vain omien ajatusteni kanssa. Tarvitsen päiviä, jolloin teen kivoja asioita ihan yksin. Tarvitsen myös sellaisia päiviä, jolloin en tee yhtään mitään. 

6) Olen ollut erittäin omituisessa tapahtumassa läheisen high schoolin urheilukentällä, joka muistutti vähän Vammalan keskuskenttää. Keskinurmialue oli rajattu paperipusseilla joista jokaisessa oli kynttilä ja joista jokaiseen oli kirjoitettu nimi. Kello oli yksitoista illalla, kun sanaakaan sanomatta ihmiset kävelivät juoksurataa pitki nurmikenttää ympäri, samalla kun kovaäänisistä luettiin jokainen noista nimistä. He olivat ihmisiä, jotka eivät olleet selviytyneet syövästä. Ensin tunsin itseni melko naurettavaksi, mutta sitten aloin kiinnittää huomiota muihin kanssakulkijoihin, kuten siihen omanikäiseeni tyttöön joka itki hysteerisesti.

Olen ollut ruokapankilla, jossa kuuden lapsen yh-äiti tummine silmänalusineen valikoi, että tahtoisiko hänen perheensä tällä viikolla leivän päälle juustoa vai voita. Samainen äiti puhui äidinkielenään espanjaa, ja englanti sujui aika heikosti, tuskin ollenkaan. Olen lenkillä juossut ali sillan, jonka tajusin olevan sen hädin tuskin kaksikymmentäviisivuotiaan naisen koti. Olen asunut erittäin hyvinvoivassa Yhdysvaltojen osassa, mutta silti oppinut, että mulla on asiat aika hyvin.