Minä en tiiä että mikä tossa vesihiihdossa oli niin älyttömän vaikeeta. Noin pääasiassa meikäläisen yritykset tyssäsivat siihen, että a) käsivoimat eivät riittäneet ja kapula karkasi hyppysistä tai b) sukset sojottivat kohti taivasta. Scott sanoi että tässä oli nyt kyse sellaisen vesihiihtobalanssin löytämisestä ja keskivartalon hallinnasta.Tarvitsee varmaan ruveta käymään seeäksässä kun palaan Suomeen. Puolustuksen puheenvuorona kuitenkin se, ettei Elisalla onnistunut yhtään sen paremmin. Ja se on kuitenkin uimari, vesiurheilua kun vesiurheilua.
Tää tuulisurffaus oli paljon enemmän mun alaa, mutta en mä silti ole varma että olinko ekana päivänä enemmän laudan päällä vai pinnan alla. Vaikka vesihiihtobalanssia en löytänytkään, tuulisurffausbalanssi löytyi ekan päivän viimeyrityksillä, ja tokana päivänä mää en molskahtanut veteen kun kerran.
Ja turhaan ei ole tuulisurffauspääkaupunki tämä kylä, sillä puhuri tosiaan on aikamoinen. Toi purje ihan kohtalaisesti ottaa tuulesta itteensä, ja vaikein osuus onkin kiskoa se tuolta vedestä ylös ja löytää sitten tasapaino. Täytyy myös olla varovainen ettei kumauta omalla purjeellaan itseään ohimoon, heh.
Ja sitten. Koskenlasku. Mä en oo uimahyppyjen suurensuuri ystävä, mutta silti loikkasin seitsemän metriä kalliolta koskeen. Melko paljon kuumotteli myös vesiputous. Kun koski voimistuu ja vauhti kiihtyy ja silti ei saa lopettaa melomista vaikka mennään hirveän lujaa koska on päästävä lujempaa, sillä muuten kumivene tyssää nokallensa vesiputouksen juureen ja sitten ei käy hyvin. Ideana on, että vene syöksysukeltaa matkustajiaan myöten koskeen ja pulpahtaa sitten pintaan. Kuulemma seitsemänkymmentä prosenttia suoriutuu oikein mallikkaasti, ja lopuista veneistä tippuu joku kyydistä tai vene pulpahtaessaan nouseekin pintaan ylösalaisin. Oon ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että jenkeillä on ehkä joku kevyt taipumus liioitteluun, mutta joka tapauksessa meijän reissuryhmästä kaikilla sujui buenosti.
Koskenlasku oli muuten aivan uskomattoman upeeta, ja ehdottomasti ykkönen kaikista niistä jutuista joita ollaan täällä tehty. Tai no ok, jaettu ykkönen lentämisen ja valtameren kanssa. Maisemat oli upeita, ja muitten vaihtareitten kanssa homma oli hurjan hauskaa. Kamera ei reisulla jostain syystä ollut mukana, mutta löysin internetin maailmasta oivan videon juurikin siitä reitistä, jonka meikäläisetkin kulki.
Ja turhaan ei ole tuulisurffauspääkaupunki tämä kylä, sillä puhuri tosiaan on aikamoinen. Toi purje ihan kohtalaisesti ottaa tuulesta itteensä, ja vaikein osuus onkin kiskoa se tuolta vedestä ylös ja löytää sitten tasapaino. Täytyy myös olla varovainen ettei kumauta omalla purjeellaan itseään ohimoon, heh.
Ja sitten. Koskenlasku. Mä en oo uimahyppyjen suurensuuri ystävä, mutta silti loikkasin seitsemän metriä kalliolta koskeen. Melko paljon kuumotteli myös vesiputous. Kun koski voimistuu ja vauhti kiihtyy ja silti ei saa lopettaa melomista vaikka mennään hirveän lujaa koska on päästävä lujempaa, sillä muuten kumivene tyssää nokallensa vesiputouksen juureen ja sitten ei käy hyvin. Ideana on, että vene syöksysukeltaa matkustajiaan myöten koskeen ja pulpahtaa sitten pintaan. Kuulemma seitsemänkymmentä prosenttia suoriutuu oikein mallikkaasti, ja lopuista veneistä tippuu joku kyydistä tai vene pulpahtaessaan nouseekin pintaan ylösalaisin. Oon ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että jenkeillä on ehkä joku kevyt taipumus liioitteluun, mutta joka tapauksessa meijän reissuryhmästä kaikilla sujui buenosti.
Koskenlasku oli muuten aivan uskomattoman upeeta, ja ehdottomasti ykkönen kaikista niistä jutuista joita ollaan täällä tehty. Tai no ok, jaettu ykkönen lentämisen ja valtameren kanssa. Maisemat oli upeita, ja muitten vaihtareitten kanssa homma oli hurjan hauskaa. Kamera ei reisulla jostain syystä ollut mukana, mutta löysin internetin maailmasta oivan videon juurikin siitä reitistä, jonka meikäläisetkin kulki.
Huh hellettä! Aika hurjaa, mutta ilmeisesti melko komeeta samaan aikaan, tuo koskenlasku. Me täällä tyydymme sipaisemaan koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja toteamme, että olipa makoisa kokemus:). Suomessa on siis nyt helle ja sinulle toivotamme aurinkoisia terveisiä Tyrwäältä! Voi hyvin, mama
VastaaPoistaNo oli kyllä komeeta!! Ja voi että, ruisleipää tekis kyllä niin paljon mieli... Helle jatkuu täälläkin, onkohan ollut päivääkään että olis ollut alle 25 astetta, ja pääasiassa yli 30. Paitsi rannikolla. Terveiset siis aurinkoisesta Hoodista :---)
PoistaOmpas siellä ollut tapahtumaa. Onko siellä hyvä keli ja onko vesi lämmintä? Täällä meillä ei oo enään kovin hyvin päässyt uimaan kun on sinilevää. :)
VastaaPoista<3 Wilma
Äitille just vastasinkin ettei kertaakaan ole satanut tai laskenut lämpötila alle 25. Eli keli on hyvä! Tuolla joessa on sellanen vähän matalampi poukama missä ollaan reenattu tota vesisurffaamista ja siellä vesi on ollut kyllä hurjan lämmintä. Koskea laskiessa joen vesi pualestaan oli vähän päälle viis asteista, että se ei sitten ollutkaan ihan niin lämpöstä. :---D
Poista<3 puspus
No huh huh, vauhtia ja vaarallisia tilanteita,aika hurjaa menoa näin maalaisen silmin.En oikeastaan ole tiennytkään, että olet noin rohkea. Vai tuleeko siinä mietittyä edes kun pyydetään esim. koskea laskemaan, että menisikö vai ei.. Mietitkö? Mimmi
VastaaPoistaEn oo tiennyt itekkään... Koskenlaskua en kyllä epäröinyt hetkeäkään, mutta sitten toi kalliohyppy ja vesiputous oli sellaisia kohtia jotka useempi skippas ja mietin sitä kyllä itekkin. Kuitenkin kun noi hullut italialaiset oli siellä ensimmäisinä ilman minkäänsorttista itsesuojeluvaistoa, on niiltä tarttunut ehkä joku rohkeuspalanen mullekin :--D ja onneks kokeilin kumpaistakin!
PoistaNo, voi vimpula! On sull ollu vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Oli kiva saada blogi-osoite mamalta ja päästä lukemaan mitä kaikkee oot nähny, kokenu ja ihmetelly. Tik tak aika rientää ja kohta olet Tyrwäällä pääkoppa ja reppu täynnä ihania muistoja.
VastaaPoistaTerkut Päiviltä, Pertsalta, Petteriltä, Pettiinalta ja Pirittalta.