tiistai 23. heinäkuuta 2013

WHO AM I LIVING WITH?

Minä ja Elisa olimme Judithin ekat hostattavat ikinä, ja siksi Judith olikin melko hermostuksissaan siitä että mistä me tykätään ja kuollaanko me tylsyyteen. Turhaan panikoi, sillä Judithin luona vietettiin kaksitoista aivan mahtavaa päivää.
  Judithin kanssa me käytiin zumbaamassa, ja Judithin talolta sporttailuklubille oli kaksisataa metriä. Matka liikuttiin autolla. Judith käytti vaaleanpunaisia Converseja ja joka päivä käytiin hakemassa ainakin yksi makeutettu vihreäjäätee Starbucksista. Judithin kanssa oltiin yhtä mieltä siitä että Johnny Depp on paras ja että Lancomen ripsivärimainoksesta ei haluta mitään muuta kuin Eva Longorian punainen mekko. Judithilla on suloinen perhoskoira ja lihava kissa, josta lähtee karvaa.

Judithin kanssa katseltiin illalla So you think you can dance?:a samalla kun syötiin limesipsejä ja salmiakkeja. Tai sitten luettiin terassilla kirjoja niin kauan, että tekstiä ei enää nähnyt. Minä luin Onnellisuusprojektia ja Judith Infernoa. Judithin kanssa nukuttiin joku aamu pitkään eikä herätty Lions-lounaille, koska Judith arveli että meistä on kivempi mennä shoppailemaan. Kun muutaman päivän jälkeen selvisi, että me molemmat ollaan kirpputorifriikkejä, aloitettiin jokainen aamu kertomalla mitkä osat vaatetuksesta on löydetty käytettynä ja mihin hintaan.

Niin Judithin kuin Elainen ja Scottinkin kanssa sunnuntai startataan kirkolla. Toimituksessa on paljon samaa kuin Suomessakin, mutta silti ne ovat jollakin tavalla ihmisläheisempiä ja intiimimpiä. Jokainen jumalanpalvelus aloitetaan kiertämällä kirkossa tapaamassa muita ihmisiä ja vaihtamalla kuulumisia. Ihmiset ovat vilpittömän kiinnostuneita tai vaihtoehtoisesti hyviä näyttelijöitä. Saarnan aikana on ihan normaalia nauraa, ja jokaisen palveluksen jälkeen on tietysti piknik tai muu kahvitteluruokailutilanne. Silloin jutustellaan lisää.


Elainen ja Scottin luona mulla ja Elisalla on oma asunto alakerrassa. Elaine kysyy mitä me tahdotaan napostella ruokailujen välissä, ja täyttää meidän alakertajääkaapin sitten sen mukaan. Elaine tykkää kokkaamisesta, ja joka päivä syödään hirveän hyvää ruokaa. Kommuunipuutarhassa he kasvattavat omat tomaatit ja salaatit ja kurpitsat ja päärynät, ja takapihalla on ties kuinka montaa laatua hedelmiä ja marjoja. Niistä leivotaan amerikkapiirakkaa. 

Scott vihaa shoppailua, mutta tahtoi silti pysähtyä rannikolta palattaessa Portlandin jättioutletiin. Eikä ollut mikään kiire pois. Olkaa niin kauan että olette käyneet kaikissa liikkeissä joissa tahdotte, hän sanoi. Scott odotti Hilfigerin liikkeen ulkopuolella kärsivällisesti, kun kaksi sisäistä ääntäni kamppailivat. SINÄ ET TARVITSE TÄTÄ TAKKIA huusi toinen, ja toinen kuiskutteli sellaisia sanoja kuin klassikko, alennus, outlet, juuri sinunlaisesi, ajaton, yolo ja halpa. Ostin.

Elaine ja Scott ovat urheilullisia, ja heidän kanssaan olen kokeillut niin paljon uusia juttuja, että kun menen kotiin aion nyhjätä sohvalla seuraavan kuukauden ja katsella Gossip Girliä ja Täydellisiä naisia. Mutta mulla on ollut ihan hurjan hauskaa. Me ollaan uitu, veneilty, vesihiihdetty ja kalastettu, patikoitu, pyöräilty ja kiivetty kalloita ylös, ylläripylläri vesiputoukselle, ja heti kun tuuli tyyntyy vaarattomaksi me vesisurffataan. Pyöräily on muuten harvinaisen hyvä tapa tutustua paikkoihin. Muutama päivä sitten hurautettiin autolla Portlandiin ja pyöräiltiin siellä ympäri keskustaa. Nähtiin niin paljon enemmän kuin olisi nähty liikenneruuhkista tai busseista tai ehditty nähdä jalan. 


Ja sitten on toi Elisa. Mulla todellakin kävi mäihä, kun sain tuon tytön samoihin osoitteisiin asustelemaan.

2 kommenttia: