Täälon kyllä rehattu siihen malliin, että sata juttua ennen Elisan lähtöä on jääny mainitsematta. Tässä muutama niistä.
Kyllä ihan pääsi sisäinen luonnontieteilijäni valloilleen OMSIssa, ja sitä ei muuten tapahdu usein. Pelastettiin yks kylä tulvavahingoilta, huojuttiin maanjäristysstimulaatiossa, ammuttiin vesiraketteja ja tehtiin kemiallisia kokeita. Varsinainen vierailun pointti jättimuseokeskuksessa oli kuintekin Euroopasta raahatut muumiot, ja olihan se semijärkyttävää katella silmiin Pena Perulaista, 6500 v.
Suomipäivällinen, täältä tullaan!
Rannikkoreissulla piipahdettiin myös akvaariossa, jossa oli jos jonkun sorttista uiskentelijaa. Sitä mä tässä vaan mietin, että miltäköhän niistä ''Näihin saa koskea''-meritähdistä mahtaa tuntua, kun kymmenen ipanaa törkkii sormillansa samanaikaisesti kylkeen. Näitä akvaarioita miljoona kertaa siistimpi juttu kuitenkin oli, kun hurautettiin merileijonien kotiluolalle. Valehtelematta satoja hylkeitä piti majaansa siinä kallionsyventeessä, ja voi sitä eltaantuneen kalan hajua ja merileijonista lähtevän metelin määrää.
Täällä landella vuoden yks kohokohdista on neljä päivää kestävä country fair. Muistatteko elokuvista ne tapahtumat, joissa katotaan että kenellä on komein kurpitsa tai omena tai lehmä tai lammas ja sitten se saa ruusukkeen kylkeensä? Tää oli just se.
Paitsi että mää en tiiä missä ne kaikki vihannekset ja kotieläimet oli. Tiikeri kyllä löytyi, ja suhteellisen kattava kokoelma käärmeitä. Lisäksi oli livemusaa, taikuri ja ilmapalloelukat, muotinäytös, tivoli maailmanpyörinensä ja kummitustaloinensa, krääsämarkkina-alue sekä vähän laadukkaamman tilpehöörin teltta, unohtamatta tietenkään kunnon jenkkifairsafkaa. Karamellikuorrutettuja omenoita, jäätelöä ja telttakaupalla meksikolaista pikaruokaa.
Nyt on hyvä olo, kun on koko Oregonin turistein juttu takana. Voodoo-donitsit siis. Niiiiiin hyvää, makeaa, outoa ja hauskaa.
Vesiputoukseen on aina hyvä lopettaa, erityisesti jos sinne on joutunut kahlaamaan kanjonissa kainaloihin asti ulottuvassa vedessä reppua pään päällä kantaen.
Aika jyhkeät kanjonit. Käärmeet ei niin kivoja. Ja tuollaisen suomipäivällisen voisi pitkästä aikaa tehdä. Herkulliselta näytti! Mama
VastaaPoistaJoo ja kyllä ne sitä ainakin söi. :D Käärmeet oli kivoja, kun siinä oli se lasi välissä.
PoistaVoodoo donitsit? Onko niillä joku sama vaikutus kuin Voodoo- nukeilla? Aika vähän on enää päiviä sulla jäljellä, miltä tuntuu? Ja sen päivän ja hetken minäkin haluan nähdä kun te perheenä menette tuota mukileikkiä (aiemmasta jutustasi), jota äitisi haluaa kaiketi heti kokeilla. Manta kyllä sanoi kun näytin hänelle sen, että "ihan helppoa, käännellään vain mukeja..."
VastaaPoistaAntoisia viimeisiä reissupäiviä, tapaamisiin, Mimmi
Mää en tiiä vaikutuksista, mutta pointti on se, että donitsit on suuuuria ja supermakeita ja erikoisia, esim. pekonidonitsi löytyy. Donitseita jonottaa aina muutama kymmenen metriä ihmisiä, ja sisustus sisältä on jo nähtävyys itsessään. :D
PoistaTuntuu oudolta, en tiiä että mihin nää kuus viikkoo on kadonnut!!! Hirveesti olis vielä nähtävää ja koettavaa täällä, enkä oo varma että natsaisko toi koulukaan ihan vielä, mutta mukavahan se on kotiin välillä tulla. :--)
Ja juurikin niin, helppoo kun heinän teko, ei kun mukiorkesteri vaan pystyyn!