Mun
pieniin tietorakenteisiini on seitsemäntoista vuotta syötetty varmana
faktana sitä, että Sastamalassa on kerrassaan upea ja mahtava ja
ainutlaatuinen ja tyylikäs pääkirjasto. Olin suorastaan kummissani jo
nähdessäni Pariisin Pompidoun, ja nyt Portlandissa kerros kerroksen ja osasto osaston jälkeen minusta alkoi tuntua, että tuo tieto on jonkinsorttinen valhe.
Toki pienessä kylässä pieni kirjasto, mutta kattokee nyt tätä.
Toki pienessä kylässä pieni kirjasto, mutta kattokee nyt tätä.
Siellä on lastenosastolla puu ja talo. Siis talo talon sisällä, pretty cool. Muutenkin lastenosasto on siellä oikea osasto eikä
muutama hylly muiden hyllyjen seassa. Vaikka toisaalta, onhan
Sastamalassakin nuortennurkassa jonkun Picasson maalaama fauni, tyttönen
ja Potter, että aika fiftififti.
Ja sitten. Powel's Books. Huh. Voinko muuttaa tänne? Tai ottaa kotiin tuon kirjakaupan, jonka kaikkia huoneita ei olisi kuukaudessa mahdollista tutkia edes pintapuolisesti, vaikka tekisi kokopäivätyötä? Tai ainakin jokaiset rappuset, jotka kaikki ovat erilaisia, tai huoneet, joissa kirjoja on kattoon asti, tai sen tunnelman rakkaudesta kirjoihin, tai sen tunteen kun ei tiedä mistä löytää itsensä seuraavaksi, tai sen hämyisen kirjakahvikaupan (mitä mää sanoin, Portlandissa uidaan kahvissa) tai yksinkertaisesti ne kaikki miljoonat kirjat?
Ulkoa päin näyttää vaatimattomalta, ja olin jo näin perus suomalaisoptimistisena että pettymys tää oli ja että turhaa odotin. Mutta sitten en tiiä, että mistä niitä kerroksia ja käytäviä ja hyllyjä ja rappusia vaan putkahteli. En epäile Judithia laisinkaan, kun hän kertoo juuttuneensa kirjojen sekaan ensimmäisinä vierailukertoina koko aukioloajaksi.
Ja kun nyt kirjoista alettiin puhua, niin kerrottakoon, että Judith luki tuliais-Puhdistuksen kolmessa päivässä. Ja sanoi tykänneensä kovastikkin. Nyt se on lainassa naapurintädillä, joka kuuluu samaan lukupiiriin. Ja näin minä tuon Suomea maailmankartalle.
Ja sitten. Powel's Books. Huh. Voinko muuttaa tänne? Tai ottaa kotiin tuon kirjakaupan, jonka kaikkia huoneita ei olisi kuukaudessa mahdollista tutkia edes pintapuolisesti, vaikka tekisi kokopäivätyötä? Tai ainakin jokaiset rappuset, jotka kaikki ovat erilaisia, tai huoneet, joissa kirjoja on kattoon asti, tai sen tunnelman rakkaudesta kirjoihin, tai sen tunteen kun ei tiedä mistä löytää itsensä seuraavaksi, tai sen hämyisen kirjakahvikaupan (mitä mää sanoin, Portlandissa uidaan kahvissa) tai yksinkertaisesti ne kaikki miljoonat kirjat?
Ulkoa päin näyttää vaatimattomalta, ja olin jo näin perus suomalaisoptimistisena että pettymys tää oli ja että turhaa odotin. Mutta sitten en tiiä, että mistä niitä kerroksia ja käytäviä ja hyllyjä ja rappusia vaan putkahteli. En epäile Judithia laisinkaan, kun hän kertoo juuttuneensa kirjojen sekaan ensimmäisinä vierailukertoina koko aukioloajaksi.
Ja kun nyt kirjoista alettiin puhua, niin kerrottakoon, että Judith luki tuliais-Puhdistuksen kolmessa päivässä. Ja sanoi tykänneensä kovastikkin. Nyt se on lainassa naapurintädillä, joka kuuluu samaan lukupiiriin. Ja näin minä tuon Suomea maailmankartalle.
Taisit löytää oikein aarretalon. Mutta onkos siellä Vanhan kirjallisuuden päiviä ja kirjatelttoja, ni?? ;)
VastaaPoistaMitäs tämä tarkoitti "Ja sitten. Powel's Books. Huh. Voinko muuttaa tänne?" Vastaus on et! Olet nyt ja nautit, katselet ja kiertelet, mutta syksyn lähestyessä kiireesti Suomeen ja kohti Suur-Tyrväätä. Kunnes seuraava reissus lähenee.
Mantalta sellaisia terveisiä, että hammas lähti ja odottaa tuloasi kamalasti.
Terkuin Mimmi
No löysin! Ja ei, ei kyllä ole. Kyllä tuossa Suur-Tyrväässäkin on puolensa. :D
PoistaMantalle isot terveiset takasin, kai pisti hampaan tyynyn alle?
Tuosta kirjamaailmasta minäkin tykkäisin! Mukavaa päivää sinulle! Mama
VastaaPoistaTiiän että tykkäisit, kokonainen psykakirjaosasto heh. Oli myös tosi siistit vessat, if you know what I mean.
PoistaTerkut myös Heinoon tontuilta:-) Mielenkiinnolla on seurattu blogia ja tuo kirjaston lastenosasto puineen kaikkineen teki poikiin vaikutuksen - kyllä Ameriikassa kaikki on suurta!
VastaaPoistaToivotamme mukavia ja ikimuistoisia reissupäiviä edelleenkin!
Se oli kyllä kerrassaan näkemisen arvonen! Ja kyllä, kaikki tuntuu oikeesti olevan suurempaa täällä päin.:D Kiitoksia, ja terveisiä sinnekin päin takasin kaikille!!
PoistaUpeaa Lotta! Olen ollut kaksi viikkoa Saksassa leijonien kansainvälisesssä vuosikokouksessa, jossa oli yli 25 000 osallistujaa. Nyt siis vasta pyytyin lukemaan blogiasi. Tuntuu sinulla olevan mukavaa siellä. Todella hienoa kuulla kokemuksistasi. Kerro Paulille terveisiä! Oikein rattoisaa loppuaikaa.
VastaaPoistaTerveisin Tuula RE
Mukavaa on ollut, ja nyt jo puolessa välissä reissua monta kokemusta rikkaampana. :) Välitän terveiset!
Poista