Tähän päivään on kuulunut pakkailua ja koko reissun paras lounas jättimäisine jälkkäribuffetteineen Timberline Lodgella. Elisa myös tukki sähköpostini muistikortillisella valokuvia, mutta ei se haittaa, kun niitä on niin ihana katsella.
Ja sitten me käveltiin rannassa, ja siellähän se todellisuus iski. Viimeinen kerta, kun näen auringon laskevan Mount Hoodin ja Columbia riverin taakse. Vaikka sisimmässäni tunnen kuuluvani isoon kaupunkiin, on Hood River sulattanut sydämmeni täysin. Pienet putiikit ja joki- sekä vuorimaisema, kaunis arkkitehtuuri ja lämpimästi hymyilevät ihmiset, vilkkaat kahvilat ja tuskaisen jyrkät mäet. Mulla tulee tätä paikkaa ikävä.
Upeita kuvia!! Tervetuloa koti-Suomeen, täällä on kaivattu (etenkin Manta aina kyselee, että eikös se Lotta jo tule, joko se Lotta kohta tulee jne.).Terkuin vielä kerran tätä kautta, Mimmi.
VastaaPoistaNo eikö olekkin!! Kyllä mä nyt taidan tietää seuraavan säästökohteeni. Ja joo, nyt vihdoinkin täältä tullaan! :--)
PoistaMoi. Huomenna nähdään, heti aamusta!! Mama
VastaaPoista